Kategoria: Opiskelu

Nelosvuotisen pohdintoja

Nelosvuotisen pohdintoja

Moro Milanosta

Jos minun pitäisi juuri nyt kuvailla elämääni kolmella sanalla, ne olisivat seuraavat: hyvä ruoka (tarkemmin ottaen pizza ja pasta), matkustelu ja yritysviestinnän opinnot. Olen siis tällä hetkellä vaihdossa, ja ensimmäisenä mainittu asia paljastaakin sijaintini: suurella sydämellä rakennetun ruokakulttuurin mekka, Italia. Tarkoituksenani ei ole nyt kuitenkaan kertoa vaihdostani ja upeista reissuistani sen aikana, vaan siitä, millaisen polun olen puheviestijänä tähän mennessä kulkenut ja minne se on johdattamassa minua juuri nyt.

Jostain näkökulmasta olen ollut oikeastaan aika huono opiskelija: olen uhrannut kolme vuotta yliopistoajastani ainejärjestötyölle sekä tehnyt useampaa eri työtä opiskelun lomassa. Näiden varjolla olen ottanut koulun suhteen välillä hieman rennommin. Olen kuitenkin edistynyt opinnoissa muiden kurssikavereideni kanssa kutakuinkin samaan tahtiin, ja gradun kirjoittaminen voikin alkaa syksyllä, jos palaan Tampereen yliopistoon.

Fuksivuodesta lähtien puheviestinnän opinnot ovat tuntuneet lottovoitolta. Aluksi joitakin opiskelijatovereitani hieman kummastutti journalistiikan painotus ensimmäisen vuoden opinnoissa, mutta minä nautin niistä – olin kamppaillut ennen opiskelemaan hakemista sen kanssa, kumpi minua kiinnostaa enemmän, journalistiikka vai viestintä. En ole hetkeäkään katunut päätöstäni hakea puheviestintään, ja puheviestinnän opinnot kuorrutettuna journalistiikan perusteilla vain vahvistivat fiilistäni oikean paikan löytymisestä: journalistiikka on jees, mutta puheviestintä on best.

Toisaalta kamppailen tällä hetkellä sellaisten ajatusten parissa, jotka liittyvät maisteriohjelman vaihtamiseen. Rakastan puheviestintää, oppialan ympärillä olevaa yhteisöä ja Tamperetta. Opiskeluaika on tähän mennessä ollut minulle erittäin antoisaa monellakin mittarilla. Kuitenkin jo ennen vaihtoa ja erityisesti täällä ollessani minulla on vahvistunut tunne siitä, että haluaisin yhdistää viestinnällistä osaamistani enemmän kaupalliseen alaan. Täällä vaihdossa opiskelen siis corporate communication -nimisessä tutkinto-ohjelmassa. Osa täällä käymistäni kursseista on tuntunut täysin omilta, ja siksi haluaisin ehkä jatkaa tätä polkua myös Suomessa.

Puheviestinnän opinnoissa olen ollut tyytyväisin maisterivaiheen kursseihin. Toivon, että alempien vuosikurssien opiskelijat malttavat odottaa kärsivällisesti maisterivaiheen kursseja, sillä kyllä ne sieltä vielä koittavat vaikka hetken antavatkin itseään odottaa. Maisterivaiheessa opintoihin syventyminen ja porukan kiinnostus aiheita kohtaan näkyy ihan eri tavalla. Luennoilla käyminen on kivaa, ja keskustelu kavereiden kanssa kurssien sisällöistä nousee aivan uudelle tieteelliselle tasolle.

Yliopistossa opiskelu opettaa niin vahvaa itsesuuntautumista ja priorisointitaitoja, että niiden avulla tulevaisuuden haasteet tulevat varmasti olemaan huomattavasti kevyempiä. Tärkein opintojen aikana saamani oppi on ollut se, että kun deadlinet ja rästihommat painavat päälle, osaan nykyään haastaa itseäni välittämään vähän vähemmän. ”Entä sitten jos en saa palautettua esseetä ajoissa? Entä sitten vaikka saisin huonon arvosanan? Mitä sitten tapahtuu?” Vastaus: ei yhtikäs mitään.

-Janina, neljännen vuoden opiskelija

Kolmosen terveiset

Kolmosen terveiset

Opinnoissa pysähtyminen – lyhyt oppimäärä

Suoraa tietä lukiosta yliopistoon kulkeneena ja armeijan väliin jättäneenä puheviestintään sisään pääseminen oli pelastus. Ala, jossa ihmiset ovat varsin supliikkeja ja opinnot, jotka tuntuivat juuri omalta, auttoivat yliopistouran nopeasti alkuun. Fuksivuosi sujui kuin tanssi, ja hyviä arvosanoja satoi tasaiseen tahtiin. Tietenkään tarina ei jatkunut yhtä onnellisten sävelten tahtiin, ja alanvaihdos on käynyt mielessä useammin kuin kerran.

Kolmas vuosi tarjosi aivan uusia mahdollisuuksia (lue: mahdollisuuden valmistua joksikin), ja horisontissa siintävä kandidaatin tutkielma herätti monenlaisia tunteita. Kun tutkimustyön perusteet-kurssi pärähti käyntiin, olin kuitenkin kauhuissani: ”enhän minä osaa mitään”. Kurssi oli varsin antoisa, ja opin akateemisesta itsestäni paljon. Epävarmuus alkoi hälvetä, joskaan en ollut aivan varma tutkielmani aiheesta. Joulun jälkeen olisikin ollut kandiseminaarin aika, mutta vahvat järjestöambitiot pistivät pakan aivan uusiksi, ja tässä kohtaa oma opintopolkuni risteää muista vuosikurssilaisistani.

Olin aina pitänyt järjestötoiminnasta, mutta tuppukylän kasvattina mahdollisuudet olivat olleet ennen yliopistoa varsin vähissä. Fuksisyksynä lähdin mukaan Reettoreiden hallitukseen, enkä ole poikennut tältä tieltä näiden vuosien aikana hetkeksikään. Ainejärjestön hallitus sytytti vastuun kantamisen liekin, ja olenkin tuon pestin jälkeen puuhaillut muun muassa poliittisten järjestöjen, opiskelijaedustamisen ja tuutoroinnin kanssa. Viime syksynä päätin laittaa kokemukseni ja itseni likoon, ja hakea Tamyn hallitukseen.

Tänä vuonna pääsenkin tekemään rakastamaani töitä muun muassa viestinnän ja tuutoroinnin parissa. Olen kuullut huhua sankareista, jotka ovat paahtaneet tutkintoja loppuun hallitusvuotensa aikana, mutta en itse tule tähän joukkoon kuulumaan. Kuluvan vuoden suurin projekti on tietenkin yliopistojen ja ylioppilaskuntien yhdistyminen, eikä valtavien palasten käsittely anna juurikaan aikaa opiskeluun.

Kandini on täten pöydätty vuodeksi (tai pidemmäksi aikaa), eikä opiskelujen pariin palaaminen tunnu tällä hetkellä muulta kuin oudolta unelta. Eniten kysymysmerkkejä herättää Kela, joka kaikkivaltiaallisen luonteensa vuoksi nylkee liian vähäisen määrän noppia keränneet: syksyn opintotuen kuittaaminen vaatisi vielä muutaman opintopisteen, joiden saaminen on varsin vaivalloista. Vaikka Kela saisikin aihetta tukien takaisin perimiseen, olisi se kaiken arvoista: järjestöt best.

– Esko, kolmannen vuoden puheviestijä

Fuksin fiilikset

Fuksin fiilikset

Millaista on opiskella puheviestintää?

Tuntuu, että vuosi on hurahtanut ohi vauhdilla. Vastahan tutustuimme tuutoreiden kanssa koulun tiloihin sekä ihmettelimme, miten kurssitarjotin toimii. On hassua ajatella, että tuosta kaikesta on kulunut jo lähes lukuvuoden verran.

Muistan syksyllä tuskailleeni, etten varmasti tule muistamaan kaikkia tulevia esseiden ja lainaamieni kurssikirjojen palautuspäivämääriä. Ensimmäisinä viikkoina löysin itseni muutamaan otteeseen etsimästä luentosalia tuskastuneena ja erehdyinpä kutsumaan kurssikavereitanikin pariin kertaan aivan väärillä nimillä. Vaikka fuksivuosi onkin vaatinut muutaman muodikkaan myöhästymisen ja kiusaantuneen naurahduksen, on tästä vuodesta jäänyt käteen äärettömän paljon.

Koululle suunnistin ensimmäisen kerran elokuussa, mutta konkreettisesti opinnot alkoivat syyskuun puolella. Fuksivuosi ei kuitenkaan ole ollut pelkkää opiskelua – kuten ehkä arvata saattaa. Jo ensimmäisinä viikkoina me aloittelevat reettorit suuntasimme Pyynikin munkkikahvilaan ja toisinaan osan porukasta saattoi spotata Doriksen tanssilattialta. Alkumetreillä koulupäivät koostuivatkin lähinnä yhdestä luennosta, mutta opintojen edetessä myös lukkarit alkoivat saada täydennystä. Uskon, että eniten totuttelemista yliopistossa on vaatinut se, että aikatauluja on mietittävä enemmän ja itse koulutehtävät poikkeavat melkoisesti lukioajoista. Toki sekin on mahdollista, että ehdin onnistuneesti unohtaa välivuoteni aikana ylipäätään sen, mitä opiskelu on, haha…

Viestinnän opiskelu on ollut yksi haaveistani lukioikäisestä saakka. En ehkä vielä osaa sanoa satavarmaksi, mihin työtehtäviin päädyn valmistuttuani, mutta tiedän suuntani olevan oikea. Viestinnän ja vuorovaikutuksen opinnot ovat osoittautuneet tosi moninaisiksi ja on oikeasti ihan super siistiä opiskella alaa, mikä kiehtoo. Eniten opinnoissa on yllättänyt se, että monet vuorovaikutukseen liittyvät asiat eivät olekaan niin itsestäänselviä kuin saattaisi kuvitella. Opinnot ovat onnistuneet yllättämään useita kertoja ja uskon vahvasti, että näin käy myös jatkossa. Puheviestintä on todella laaja ala ja siihen mahdollista yhdistää sivuaineita omien mielenkiinnon kohteiden mukaan ja koen myös tämän olevan alan ehdoton vahvuus. Tällä tavoin jokainen voi luoda omaa viestintäosaamistaan juuri sellaiseen suuntaan, mikä itselle parhaalta tuntuu.

Tällä hetkellä kesä lähestyykin kovaa vauhtia ja fiilikset tulevaa kohtaan ovat kaikin tavoin hyvät. Tämä haahuileva fuksi löytää itsensä nykyisin jopa oikeisiin luentosaleihin! Siinä ainakin on aihetta juhlaan.

-Aliisa, ensimmäisen vuoden puheviestijä