Viestintävastaavan kuulumiset

Moikka!

Uskomatonta aatella, että siitä on jo vuosi, kun hengailin täällä Reettoreiden nettisivuilla etsien tietoa mun tulevasta alasta – ja tässä mää nyt oon vuosi myöhemmin. Toimin meidän ainejärjestön hallituksessa viestintävastaavana Rosannan kanssa & tällä hetkellä lähettelen meidän jäsenistölle uutiskirjeitä ja päivittelen somea! Oon tykänny paljon, koska oon saanu vähän jo tätä oman alan kokemusta pestin kautta.

Mun fuksivuosi on ollut hyvin tapahtumarikas – on tullu pyörittyä niin haalaribileissä, trampoliiniparkissa kuin tuutoreiden järkkäämissä tapahtumissa! Muutin Oulusta Tampereelle elokuun lopussa ja VR:n juna-aikataulut on tullutkin hyvin tutuiksi. Ensin jännitti ihan hulluna muuttaa pois kotoa, kun olin kuitenkin ihan vasta päässy lukiosta. Kuitenkaan en oo katunu päivääkään muuttoa Tampereelle.

Fuksisyksyn suosikkitapahtumia on ollut muun muassa tutorkämppä-approt, missä päästiin kierteleen tuutoreiden asuntoja ja suorittaan erilaisia tehtäviä. Saatiin me reettorikastekin Kalevan maauimalassa samalla, kun vannottiin Reettorivala. On ollu myös ihanaa saada uusia ystäviä, joista on tullut jo lyhyessä ajassa mulle tosi tärkeitä. Oon ihmisenä vähän varautuneempi, joten koen että jo tää syksy on auttanu mua pääseen pois mun mukavuusalueelta – oon käyny niin salaseuran järkkäämillä jatkoilla kuin teekkarisaunalla ja oikeesti pitänyt hauskaa. Arvostan näitä kaikkia uusia kokemuksia ja toivon, että tulevat opiskeluvuodet tuo paljon uutta ja jännittävää mukanaan.

Kyllä tää fuksivuosi on tuonut mukanaan myös haasteita. On pitänyt opetella uusia toimintatapoja ja yliopiston rakenteita ja totta puhuakseni, oon edelleen hiukan hukassa. Onneksi yliopisto on täynnä avuliaita ihmisiä, joilta oon päässy kyseleen apua erinäisissä tilanteissa & kaverit on tukenu kun asiat ei oo menny toivotulla tavalla.

Mut on ehkä eniten yllättänyt se, kuinka erilaisiin työtehtäviin me puheviestijät oikeestaan voidaan valmistua ja se on musta tosi kivaa! Yks haluaa markkinointiviestintätoimistoon, toinen työhyvinvoinnin pariin ja kolmas esiintymiskouluttajaksi. Lista on melkeen yhtä pitkä kuin opiskelijamäärä. Mulle itelle on myös selkiytynyt, että mitkä on tässä vaiheessa mun vahvuuksia & mitä mun kannattaa vielä kehittää, jotta musta tulis parempi vuorovaikuttaja.

Saa nähdä, mikä mun unelma-ammatiksi on muotoutunut viiden vuoden päästä. Siihen asti voin vaan tunnustella jalalla jäätä ja kattoo mihin suuntaan mun jäälautta ajelehtii.

 
– Sonja Mansikkamäki