Nelosvuotisen pohdintoja

Moro Milanosta

Jos minun pitäisi juuri nyt kuvailla elämääni kolmella sanalla, ne olisivat seuraavat: hyvä ruoka (tarkemmin ottaen pizza ja pasta), matkustelu ja yritysviestinnän opinnot. Olen siis tällä hetkellä vaihdossa, ja ensimmäisenä mainittu asia paljastaakin sijaintini: suurella sydämellä rakennetun ruokakulttuurin mekka, Italia. Tarkoituksenani ei ole nyt kuitenkaan kertoa vaihdostani ja upeista reissuistani sen aikana, vaan siitä, millaisen polun olen puheviestijänä tähän mennessä kulkenut ja minne se on johdattamassa minua juuri nyt.

Jostain näkökulmasta olen ollut oikeastaan aika huono opiskelija: olen uhrannut kolme vuotta yliopistoajastani ainejärjestötyölle sekä tehnyt useampaa eri työtä opiskelun lomassa. Näiden varjolla olen ottanut koulun suhteen välillä hieman rennommin. Olen kuitenkin edistynyt opinnoissa muiden kurssikavereideni kanssa kutakuinkin samaan tahtiin, ja gradun kirjoittaminen voikin alkaa syksyllä, jos palaan Tampereen yliopistoon.

Fuksivuodesta lähtien puheviestinnän opinnot ovat tuntuneet lottovoitolta. Aluksi joitakin opiskelijatovereitani hieman kummastutti journalistiikan painotus ensimmäisen vuoden opinnoissa, mutta minä nautin niistä – olin kamppaillut ennen opiskelemaan hakemista sen kanssa, kumpi minua kiinnostaa enemmän, journalistiikka vai viestintä. En ole hetkeäkään katunut päätöstäni hakea puheviestintään, ja puheviestinnän opinnot kuorrutettuna journalistiikan perusteilla vain vahvistivat fiilistäni oikean paikan löytymisestä: journalistiikka on jees, mutta puheviestintä on best.

Toisaalta kamppailen tällä hetkellä sellaisten ajatusten parissa, jotka liittyvät maisteriohjelman vaihtamiseen. Rakastan puheviestintää, oppialan ympärillä olevaa yhteisöä ja Tamperetta. Opiskeluaika on tähän mennessä ollut minulle erittäin antoisaa monellakin mittarilla. Kuitenkin jo ennen vaihtoa ja erityisesti täällä ollessani minulla on vahvistunut tunne siitä, että haluaisin yhdistää viestinnällistä osaamistani enemmän kaupalliseen alaan. Täällä vaihdossa opiskelen siis corporate communication -nimisessä tutkinto-ohjelmassa. Osa täällä käymistäni kursseista on tuntunut täysin omilta, ja siksi haluaisin ehkä jatkaa tätä polkua myös Suomessa.

Puheviestinnän opinnoissa olen ollut tyytyväisin maisterivaiheen kursseihin. Toivon, että alempien vuosikurssien opiskelijat malttavat odottaa kärsivällisesti maisterivaiheen kursseja, sillä kyllä ne sieltä vielä koittavat vaikka hetken antavatkin itseään odottaa. Maisterivaiheessa opintoihin syventyminen ja porukan kiinnostus aiheita kohtaan näkyy ihan eri tavalla. Luennoilla käyminen on kivaa, ja keskustelu kavereiden kanssa kurssien sisällöistä nousee aivan uudelle tieteelliselle tasolle.

Yliopistossa opiskelu opettaa niin vahvaa itsesuuntautumista ja priorisointitaitoja, että niiden avulla tulevaisuuden haasteet tulevat varmasti olemaan huomattavasti kevyempiä. Tärkein opintojen aikana saamani oppi on ollut se, että kun deadlinet ja rästihommat painavat päälle, osaan nykyään haastaa itseäni välittämään vähän vähemmän. ”Entä sitten jos en saa palautettua esseetä ajoissa? Entä sitten vaikka saisin huonon arvosanan? Mitä sitten tapahtuu?” Vastaus: ei yhtikäs mitään.

-Janina, neljännen vuoden opiskelija