Kolmosen terveiset

Opinnoissa pysähtyminen – lyhyt oppimäärä

Suoraa tietä lukiosta yliopistoon kulkeneena ja armeijan väliin jättäneenä puheviestintään sisään pääseminen oli pelastus. Ala, jossa ihmiset ovat varsin supliikkeja ja opinnot, jotka tuntuivat juuri omalta, auttoivat yliopistouran nopeasti alkuun. Fuksivuosi sujui kuin tanssi, ja hyviä arvosanoja satoi tasaiseen tahtiin. Tietenkään tarina ei jatkunut yhtä onnellisten sävelten tahtiin, ja alanvaihdos on käynyt mielessä useammin kuin kerran.

Kolmas vuosi tarjosi aivan uusia mahdollisuuksia (lue: mahdollisuuden valmistua joksikin), ja horisontissa siintävä kandidaatin tutkielma herätti monenlaisia tunteita. Kun tutkimustyön perusteet-kurssi pärähti käyntiin, olin kuitenkin kauhuissani: ”enhän minä osaa mitään”. Kurssi oli varsin antoisa, ja opin akateemisesta itsestäni paljon. Epävarmuus alkoi hälvetä, joskaan en ollut aivan varma tutkielmani aiheesta. Joulun jälkeen olisikin ollut kandiseminaarin aika, mutta vahvat järjestöambitiot pistivät pakan aivan uusiksi, ja tässä kohtaa oma opintopolkuni risteää muista vuosikurssilaisistani.

Olin aina pitänyt järjestötoiminnasta, mutta tuppukylän kasvattina mahdollisuudet olivat olleet ennen yliopistoa varsin vähissä. Fuksisyksynä lähdin mukaan Reettoreiden hallitukseen, enkä ole poikennut tältä tieltä näiden vuosien aikana hetkeksikään. Ainejärjestön hallitus sytytti vastuun kantamisen liekin, ja olenkin tuon pestin jälkeen puuhaillut muun muassa poliittisten järjestöjen, opiskelijaedustamisen ja tuutoroinnin kanssa. Viime syksynä päätin laittaa kokemukseni ja itseni likoon, ja hakea Tamyn hallitukseen.

Tänä vuonna pääsenkin tekemään rakastamaani töitä muun muassa viestinnän ja tuutoroinnin parissa. Olen kuullut huhua sankareista, jotka ovat paahtaneet tutkintoja loppuun hallitusvuotensa aikana, mutta en itse tule tähän joukkoon kuulumaan. Kuluvan vuoden suurin projekti on tietenkin yliopistojen ja ylioppilaskuntien yhdistyminen, eikä valtavien palasten käsittely anna juurikaan aikaa opiskeluun.

Kandini on täten pöydätty vuodeksi (tai pidemmäksi aikaa), eikä opiskelujen pariin palaaminen tunnu tällä hetkellä muulta kuin oudolta unelta. Eniten kysymysmerkkejä herättää Kela, joka kaikkivaltiaallisen luonteensa vuoksi nylkee liian vähäisen määrän noppia keränneet: syksyn opintotuen kuittaaminen vaatisi vielä muutaman opintopisteen, joiden saaminen on varsin vaivalloista. Vaikka Kela saisikin aihetta tukien takaisin perimiseen, olisi se kaiken arvoista: järjestöt best.

– Esko, kolmannen vuoden puheviestijä